nyt on valkoinen kevättalven aamu ja ulkona sataa lunta. keittiössä kilistellään astioita ja minä kuuntelen juuri didon ihanaa white flag - kappaletta.
Enkä todellakaan tiedä milloin jouduin tähän tilanteeseen.
Milloin ruuasta tuli painajainen, miksi itken kun olen syönyt?
En ole laiha vielä, vaikka joka helvetin ihminen jaksaakin siitä hössöttää... paras ystäväni alkoi yhtäkkiä itkeä mua halatessaan. Jatkuvaa vittuilua, "mikset sä syö, kato nyt ittees.. " tiedän kyllä että anoreksiaa sairastava näkee itsensä vääristyneellä tavalla, mutta minä en sairasta anoreksiaa! minä olen vain lihava kömpelö pikku tyttö joka on päättänyt tulla kauniiksi ja olen kohta kaunis, lupaan sen. todistan teille kaikille että ruoka tekee meidät rumiksi, todistan että pystyn tähän ihan oikeasti. kukaan ystäväni ei tue mua yhtään, tue sinä, tue mua. anna vinkkejä, auta mua.
Kun katson noita lumihiutaleita mun ikkunan takana, tuun niin hiton kateelliseksi. Ne on hentoja, pieniä, katoavia, yksilöllisiä ja kauniita. Ne leijailee hetken ja kaunistaa maiseman, ja sitten ne on poissa.
Mulle sanottiin, että lennän pois. En mä lennä mihkään, todistan sen tällä blogilla että tulen oikeesti onnelliseksi.
Enkä mä masennu enää. Viime syksynä masennuin hyvin pahasti ja jouduin psykiatriselle osastolle. Olin niin pohjalla kun ihminen voi olla. Syön lääkkeitä ja käyn terapiassa vielä tosi kauan. Yhdessä vaiheessa vihasin elämää ja elin viikkoja omituisessa unessa ja yritin tappaa itseni.
Mutta se ei ole tärkeää, selvisinhän siitä.
tarvitsen ehkä just sun apua, oon laihtunu jo aika paljon mutta jokanen päivä on piinaa ja helvettiä, sä voit antaa vinkkejä ja auttaa mua pääsemään tavoitteeseeni, 40kg. olen 174cm pitkä, edellinen tavoite oli 35kg mutta se on jo hieman utopistista.
painan nyt 53kg. Oksettavaa, ällöttävää, häpeä!
Aloitan ensi viikolla täydellisen paaston joka kestää niin kauan kun vaan pystyn siihen. ei muruakaan ruokaa, vettä vaan paljon.
Se on salaista! Siitä ei puhuta.
Mun pitäis alkaa lähtee kohta lenkille, 10km reipasta kävelyä ja juoksua.

Haluan vaan elää
en jaksa enää jaksaa
haluan sun apuas
en halua saarnaamista ja viisaista sanoja- oon päätökseni tehnyt.
Rukoilkaa että mun paino putoaa, toivokaa edes. se ei maksa mitään mutta tekee yhden ihmisen niin onnelliseksi, ja niin hemmetin kauniiksi.
Nyt tilanne on ihan perseestä, haluaisin vaan itkeä hetken.