Ähh, tää päivä oli aivan loistava syömisen suhteen- kello viiteen asti! Tulin kotiin, olin just ollu terapiassa ja hitto, menin syömään.
Koko päivä ilman ruuan murenaakaan, pelkkää kahvia, appelsiinimehua ja vettä. Tän piti olla just sellanen päivä, mutta ei - miksei mussa ollukaan voimaa.
Mut ehkä oon vähän liian ankara, en ehkä tässä vaiheessa pysty niin helposti olemaan syömättä.
Täytyy opetella käyttämään ruokaa suussa ja sylkäisemään pois.
Ai niin, toivon todella ettei tää mun blogi rohkaise ketään aloittamaan laihdutusta, en halua että yhtään kukaan joutuu painimaan näiden asioiden kanssa. vaikka niin moni sitä tekeekin, eikä kukaan tiedä.
Se on salaista.

Katsoin peiliin äsken... näytin ehkä hyvältä. Olen aika kapea ja kasvot on ehkä laihtunut.
Hyvä hyvä. Nyt olo on kuitenkin pettynyt ja omatunto on rullalla.
Terapeuttia kompatakseni : Miksi? Miksi se sattui? Miksi loukkaannuit siitä? Miksi inhoat itseäsi? Miksi halusit kuolla?
Miksi?
Niinpä, miksi hitossa aina käy näin. Miksen ole oma itseni reilusti, luonnollinen ja iloinen nuori nainen? Kaunis, terve ja pidetty.
Miksi haluan olla luuta ja nahkaa, miksi haluan lentää pois... niin monet sanovat anorektista laihuutta tosi rumaksi. Miksi luovun mahdollisuudesta saada joskus lapsia miehen kanssa, jota rakastan. Miksi tuhoan loppuelämäni.
Etsin siihen vastausta, mutta mikään ei saa mua enää kääntymään.