Huomisesta on tulossa kaunis, ja lämmin päivä. Tein äsken terveellistä munakasta, oli pakko syödä jotakin.
Ystävät ja perhe ja suku, kaikki on ollu mulle tosi kauan sellasia ihmeen sairaanhoitajia. Ei mitään normaalia kanssakäymistä ja haahuilua - ei, pelkkää voinnin seuraamista ja tarkkailua, liian monien asioiden kieltämistä ja estämistä sairauden takia. Ei reissuja, ei riehumista, ei viikonloppusäätöjä, ei edes yökyläilyä - kaikessa kuulemma piilee vaara - kauhean masennuskohtauksen vaara, eikä ketään tukena.
En valita, se olis tyhmää. Ilman tätä heidän huolenpitoaan olisin varmasti vielä huonommassa kunnossa. Kerroinpahan vain, että tämmöinen tilanne.
Joku katsoo televisiota, ulkoa kuuluu harjan rapsutusta ja keinun narinaa. Nilkkoja palelee, olo on äärettömän lihava, oksettava, olen taas täynnä rasvaa ja kaloreita. Vihaan kaloreita - ihan oikeesti, vihaan niitä aidosti, koko sydämestäni. Vihaan ruokaa. Vihaanvihaanvihaanvihaanvihaanvihaanvihaanvihaan:(
Olen vaan aika pieni tyttö, no en tyttö enää - mutta pieni vielä kuitenkin. Minä pidin niin monista asioista joskus. Mä nautin elämästä valtavalla innolla, sammumattomalla elämänhalulla. Hengitin Oikeaa Elämää, näin elämän värit, kauneuden joka löytyi kummallisista paikoista. Lohdutin itseäni joskus, joskus taas vietin tuntikausia mielikuvitusystävien kanssa, istuin vaan laiturilla ja mumisin yksinäni.
Minä elin, en tiedä oliko se hyvää tai oikeanlaista elämää mutta hitto vie, minä elin.
Jonain päivänä, on siitä jo aikaa, paljonkin - minä karkasin. Lähdin pakoon! Lähdin elämää pakoon, ajattele...Värit himmentyi mun silmissä. Kipu tuli musertavaksi. En osaa itkeäkään. Tuli kylmä, kunnon vilu. Taivas todella pimeni. Mikään ei nosta mua enää. Haluaisin niin kovasti käpertä pieneksi palloksi ja nielaista pikkuisen dynamiitin, laittaa sytyslangan palamaan ja puristaa silmät kiinni.
PUM!
Moni on sanonut mulle että RYHDISTÄYDY! MENE ULOS, PIRISTY! ÄLÄ MÖKÖTÄ YKSIN KOTONA, TAPAA IHMISIÄ...
Ei se käy, ei se auta, yritetty on. Minut on tuomittu tähän, ei ole sellaista olentoa tai voimaa joka pelastais.
Anteeksi tämmönen teksti, seuraan puhelimitse koko ajan erään tärkeän ihmisen kamppailua - kamppailua elämään takaisin. Hän on teholla, en tiedä mitä tapahtuu.
Ja kaikki hoikan varren takia.
Hyvää yötä, tämä ilta voi olla viimeisesi.
Tai no, selväähän on että aurinko nousee taas huomenaamulla, turha semmosta miettiä.