sen on pakko olla totta että myrskyt on vain siksi olemassa että niiden jälkeen tulee taas aurinko ja luonto on kauneimmillaan.
sen on pakko koskea myös ihmisen elämää. huh, oon tosiaan ollut kovilla enkä varmasti ole ainoa.
mun myrskyni ei taida vielä olla ohi, se on nyt kestänyt niin kauan etten muista sitä päivää kun se alkoi. tai sitä päivää, kun aurinko paistoi mullekin.
alan toipumaan, eikö vain?
ihmiset on niin kauhean herkkiä, se todella sattuu niin julmasti kun kaikki kerran romahtaa.
ei musta ole hyväksi aikuiseksi, ei myöskään ehkä rikolliseksi. hui kamala kuinka olen yrittänyt, tuntuu että pyörin pesukoneessa joka on asennettu ikuinen linkoaminen - ohjelmalle.
kunpa joku painaisi sitä nappia joka pysäyttäisi ohjelman ja minä kompuroisin mustelmilla ja vettä valuen ulos.
en ole kirjoitellut, energia ollu aivan finaalissa.
meinasi tulla ero miehen kanssa. rakastan häntä, hitto, onko mitään upeampaa ja ihanampaa kuin kahden ihmisen välinen rakkaus, joka kestää, kestää ja kestää?
ja hei, paino on pudonnut.
söin tänään kananmunan ja appelsiinin.
ajattelin lopettaa syömisen keskiviikkona, olen syömättä niin kauan kun pystyn. ja tiedän että pystyn siihen Kauan.
ja katsoin kuvia julmasti tapetuista lapsista, en todellakaan tiedä miksi. se oli hirveää, soitin heti 11-vuotiaalle siskonpojalle ja juttelin hänen kanssaan koulusta ja kavereista ja semmoisesta, pikkupoikien jutuista.
niin, paino on pudonnut, taisin sen jo mainita.
ääh.
vieläkin kaivelee erään älykkään ihmisen puheenvuoro syömishäiriöihin. se on blogissani, joissakin kommenteissa.
on se hankalaa.
mutta tytöt ja pojat ja kaikki oliot siellä, lämmin hyvän yön halaus :)
huomenna kerro ainakin kolmelle läheiselle ihmiselle, mikä on heissä ihanaa.
se ois kiva tapa aloittaa viikko.
lapsilla tuolla jossakin on nälkä. he eivät saa syödäkseen mitään.
ja minä aloitan paaston ?