voi ihanat, te ootte kommentoinu mulle ja kaikkea kun olen ollut pois taas. Olette aivan ihania oikeasti<3
nyt ei ole töitä, ei ole rahaa, ei ole voimaa. en tiedä mitä sanoisin... no, olin sairaalassa, ylläri. Ja olin siellä aika kauan taas ja nyt sekava olo. En osaa selittää tunteitani tai mitään, kerron vain muutamia kylmiä faktoja.
- olen järkyttävän näköinen. iho on vitivalkoinen, vaaleanpunaiset ohuet verisuonet risteilee siellä alla. Ohut huntu värisevän kehon peittona.
-hiukset on enää haituvia. En saa niitä mitenkään nätisti tai kivasti. mutta ne on ihanan pehmoset, ihan kuin pienen vauvan tukkaa.
- olen - sanoisinko - suht hoikassa kunnossa.
- vihaan, tärisen, itken ja vihaan, tärisen illan, aamun ja päivän, sitten rauhotun - en tunne mitään ja herään itkemään. Nyt en tunne mitään, itkettää ja tärisyttää.
en osaa kertoa mitä siellä tapahtui. mutta kirjoitin sairaalassa päiväkirjaa.
 
"Tiedämme niin vähän - niin, puunlatvat ovat mustia yötaivaan sylissä... toisaalta tiedämme juuri nyt enemmän kuin kukaan muu.
Hiivin koivikon läpi terassille - pyyhkäisen hämähäkinseitin kasvoiltani
olen lähes varma että kuulin ikkunan takaa jotakin

Voi, sinä se osaat hymyillä rohkaisevasti.
Pesen hiljaa hampaani
sujahdan yöpaidan sisään, tunnen sanojesi kaiun päässäni
pelkään eniten että löydät sen onnen jonain päivänä
mutta et minun luotani.
Yötaivas edelleen pulpahtelee kuun kylmää valoa - jollakin tavalla pakottaa muistamaan
etten voi olla aivan yksin vaikka haluaisin, haluaisin sitä enemmän kuin sinä ikinä mitään.
En ole yksinäinen siru kun kotimme avaruudessa antautuu
Silloin yötä ja sen ihanaa taivasta ei ole koskaan ollutkaan
Samana aamuna jona maapallo pirstoutuu
kuljen kanssasi meidän tiellä - muistot öljyläikkinä ja ojiin valuneina, tylsästi kuolleina."
      kysymys itselleni- MIKSI olen kirjoittanut noin. en muista mitään siitä tilanteesta kun nuo sanat tulivat.
tämän kirjoitin eilen.
"jotenkin niin mustaa
taivaan ja maan raja häilyy
minua on huijattu.
huijattu missä, kysyt naurahtaen.
Niin kylmää sisällä odotan päivää
kun joku painaa katkaisijaa.
Hra x soittaa kohta. Tai siis tekstaa että voin soittaa.
herraäksherraäksherraäksherraäks. Vittu.
Kylmä, ruma, turha ja ilkeä päivä.
Pyöveli nauraa ruohikossa ja kellarissa, sänkyni alla ja unissa.
Kuollut jo eläessään.
Viesti - noni., soitas"

Ärsyttää teidän puolestanne miettiä ja tulkita tuollaista. Olen nyt kuin tumpattu rööki. Joskus se paloi ja tuotti ihmisille iloa ja nautintoa, kunnes se poltettiin loppuun ja viskattiin asfaltille. Joku tallasi vielä päälle varmistaakseen että viimeisinkin kipinä sammuu. Käänsi vielä kenkää niin että viimeinen sentti puruja levisi raidaksi maahan. Siihen se jäi, yksi niistä 29 miljoonasta tumpista joka päivittäin putoaa maahan. ( tuollainen uutinen yllätti, kuulin radiosta! 29 miljoonaa tumppia päivässä... goddamit! )
Siitä puheen ollen, menen röökille tästä. Olen ajattelematon tänään ja julma, mutta takasin. kohta täytyy hakea auto korjaamolta ja soittaa miehelle. Niin, sille samalle miehelle. Antakaa anteeksi.