Enemmän lunta kun eilen.
Koneessa oli jotain viruksia ja muuta, en päässyt vähään aikaan kirjoittamaan.
Miksi päästän irti... Nyt on kaunis sunnuntaiaamu ja tekee hirveästi mieli lähteä pitkälle kävelylle. Taivas on vaaleanharmaa ja lunta tuiskuttaa.
Miksi päästän irti? Annan kaiken mennä... kaiken hyvän ja kaiken mitä olen odottanut. Suvun kesäjuhlat ja pitkät päivät rannalla kavereiden kanssa, lämmin vesi ja kesäinen kaupunki...
Entäs syksy sitten? Odotin sitäkin. Ilmat viilenevät ja voi taas käyttää huppareita ja tennareita ulkona.
Mutta ei, en anna itseni tosissaan muistaa tuota kaikkea.
Olen valmis irroittamaan, valmis putoamaan ja hylkäämään kaiken, uhraamaan elämäni minulle pyhän asian edessä - laihuuden, täydellisen vartalon. Kauneuden.