niin, haluan taas sinne korkealle, valkoisten pilvenhattaroiden ja kuiskeen keskellä, lämpimään avaruuteen jossa paistaa miljoona aurinkoa, vaikka onkin pimeää. haluan puhaltaa itsestäni elämän kauas pois... haluan valua lämpimänä odottaviin käsiin ja antaa elämäni pois. haluan jättää nopeat hyvästit ja poistaa itseni historiasta. voi ei, en mä sitä voi toivoa. kaikki hetket perheeni ja rakkaiden kanssa, kaikki sovitut riidat ja kyyneleet jotka onnistuin pidättämään - kaikki kesäpäivät, kun harjasin rakasta isoa koiraani, kaikki talviset illat kun äiti hieroi niskaani ja sanoi toivovansa minua sairaalasta kunnolla kotiin.
mutta kun me olemme niin kamalan pahoja! entä lapseni? ei minulla ole lapsia, mutta niiden pikkuisten täytyy syntyä tänne elämään, niin sen täytyy mennä. voi säälin itseäni niin hirveästi, säälin pientä tyttölasta joka ei tiennyt mitä isona tapahtuu. tyttöä jota kiusattiin ja satutettiin! me olemme pahoja. Minä olin niin pieni, minulle kerrottiin että olen pelkkä paska - en halunnut uskoa sitä. menin talvisin pellolle ja piirsin kepillä rajoja lumeen. tässä on kylpyhuone, tässä vihreän sävyinen kirjasto, nahkasohvat, mukava keittiö ja vessa, minun huoneeni joka on kaunis ja valkoinen ja vaaleanpunainen. leikin yksin pellolla ja rakastin nukkumista "pylvässängyssäni". sen jälkeen menin juomaan kaakaota keittiööni ja katselin kuinka tuuli pyöritti lumihiutaleita ja meiltä kuului musiikkia sisältä.
Minun perheeni on ihana, rakastan heitä vaikka he ovat raivostuttavia ja varsinkin sisarusten kesken on jatkuvasti kärhämää ja kaikki tekevät kaikkensa ärsyttääkseen.
mutta minä tiedän että he rakastavat minua, ja olisi katastrofi heille jos lähtisin pois.
tämä on niin yksinäinen ja toivoton taistelu. en ole vihainen, en kai osaa olla vihainen.
haluan vain pehmeään vaniljantuoksuun, siihen taivaaseen jonne vauvana kuolleet menevät. haluan laittaa heidän pieniin selkiinsä siivet, haluan lähettää heidät uuteen elämään, syntymään uudestaan kahden ihmisen rakkauden tuloksena.
minä en elä enää kunnolla en taida elää laisinkaan.
minä haluan sulkea yön syliini ja pitää sen siinä aina.
tiedätkö, minä haluan vain niin kovasti valkoiseksi ja hiljaiseksi säveleksi jota ei tarvitse muistaa.