se oli kyl kivointa ja virkistävintä mitä oon tehny pitkään aikaan...
me oltiin autiotalossa. ilta, talvi, täyskuu, metsä, hylätty talo...
kengät tarrautu pehmeesti lattiaan joka oli kuuran peittämä, talo huokaili ja narisi joka askeleella. ovet olivat rakosellaan, pelkkää pimeää niiden takana. kuunvalo heitti pitkiä varjoja lautalattioille, meitä pelotti vähän. sua ja mua.
ehkä mä oon vaan sellanen pieni ymmärtäjä sulle, vähän niinkuin pikku-apulainen. sä olet ralliauto joka kiitää kaiken läpi ja mä olen sellanen korjaaja, renkaittenvaihtaja ja naarmujen tasottaja.
muaki väsyttää.
mut se kuu oli hieno, taivas oli täynnä jääkiteitä ja pelkoa.
yks ystävä vähemmän, vittu just näin.
mut ei se mitää haittaa