ihana valoisa maanantai. Pöydällä vino pino cosmoja, ristikkolehti ja mustikka-bonaquaa. ( ja pullo sitruunatiivistettä, hyi oksennus ;p )
pitäis mennä maalaamaan olohuoneen listoja, ei vaan jaksa eikä tänään tarvitsekaan, luulisin:)
en jaksa edes ajatella olevani lusmu vaikken mitään jaksa tehdäkään. on kauhea nälkä, alavatsa on tulessa ja ahdistaa hieman. oon suunnitellu tän päivän ohjelman! ( en yleensä tee ohjelmia mut nyt tein listan mitä PITÄÄ tehdä! )
- ennen kahta täytyy käydä kaupassa ostamassa kevytsiideriä ja vettä, ehkä pari avokadoa ja muroja, tupakkia
- samalla reissulla apteekkiin hakemaan antibiootit vai mitä nyt ovatkaan
- viimeistään ennen viittä lämmin kylpy, joku pelottava leffa sen jälkeen
- pitkä ja harras venyttelyhetki ja yksinäistä lipittelyä terassilla paksu villatakki päällä
- mahdollisesti lenkki ennen kahdeksaa, tällä kertaa kevyempi
- kahdeksan jälkeen vapaata teen mitä lystään - aikaa, ainoa ehto: ei baariin tai minnekkään jossa on ihmisiä!

oon päättänyt nostaa pään pystyyn ja olla rohkea tuon miehen suhteen. kirjoitin itselleni sairaalassa näistä fiiliksistä, voisin laittaa pätkiä tänne koska itse koen ne ainakin hyvin rohkaisevina.
mulla on se ongelma että vaivun helposti murheisiini, en edes halua päästä ylös ja ruokin kipuani. pelkään että minusta tulee typerä haihattelija ja ajattelematon pikku naikkonen jos alan hengittää ylempää ilmaa ja murtaudun irti.
minä kun luulin että kesä saa ihmiset heräämään ja innostumaan. ei mulla ole kesää ollutkaan, odotan innolla syksyn ihanaa pimeää, tuulta, räntää ja märkiä katuja. sitä kun ihmiset kiirehtii koteihinsa kaupasta sateenvarjojen alla, istuvat töiden jälkeen hetken kahvilassa ja niin edelleen, luonnon nukahtamista.

voi ei, en ymmärrä. soitin hra äksälle mikä onkaan just äsken, ja hän oli ihan perkeleen vittuuntunut. ihan uskomatonta. mitä ihmettä teen nyt, hieno päiväni kusahti heti alkuunsa.
ja jonku hemmetin miehen takia.