mun sielussa on tänään lokakuu. on kiirastorstai, ja ihmiset lähtee sukulaisilleen lomalle tai aloittelee kotonaan pidennettyä viikonloppua. ulkona on kylmä, selvästi pakkasta mutta ihmisillä tässä maassa ( valtaosalla ) on lämmin olla sisällä.
Loma, pitkäperjantai, ilosia lapsia - pääsiäispupu, suklaata!
Serkut tulee käymään. kaikki on niin ilosia ja odottaa illan hämärtymistä, että voi väsyä ja käpertyä.
mä en tiedä miksen ole ilonen, en sitten yhtään. kaikki on hyvin, perhe on koossa ja sillain, mutta mun mielessä puhaltaa kylmät tuulet - jäätävää vettä tihuttaa harmaalta taivaalta ja minä istun siinä alla pienenä, valmiina ja nöyränä. Ja märkänä, ihan tutisen kylmästä!
joinain päivinä saan takin ylleni - silloin asiat sujuvat vähän paremmin ja unohdan kivun sisälläni ( oispa suomen kielessä sellanen verbi joka tarkottais melkein unohtamista, jonkun asian alitajuista kätkemistä - ehkä sellanen on, en vaan oo kuullu! )
mutta tänään mun päälle vaan sataa taas.
oon ite aiheuttanu tän, tiedän sen. olen sekaisin, olen hukassa, en saa olla onnellinen, ei järkeä edes yrittää.
Ei enää.