nyt kun katson ulos, näen pensasaidan ja pekkää paksua sumua. valoja näkyy siellä täällä mutta enimmäkseen tää kevättalvinen maanantaiaamu on sumulla kuorrutettu.
tää maanantaiaamu tuntuu ennustavan tulevaa viikkoa.
ensinnäkin, kieltäydyin hienosti (surkeesta fiiliksestä huolimatta) mokkapalasta jossa oli hirveästi kuorrutetta... eli tällä viikolla tulen sanomaan usein "ei kiitos" - muistaen, että sanon samalla "kyllä kiitos" - asialle jonka eteen olen taistellut, ja valmis edelleen taistelemaan.
huomasin muuten että mun blogin kuvaus ei oikeastaan vastaa tätä blogia, ehkä sitä täytyy vähän muokata.
superchick - courage.
ääh, mua yritetään nyt saada taas sairaalaan. ihmiset, ymmärrättekö te. oon oikeasti rotkon reunalla. tiedän, tarvitsen OIKEATA apua mutta olen sitä jo saanut niin pirusti eikä se auta.
tarvitsen vaan voimaa. (niin, voimaa mihin - laihduttaa itseni vuodepotilaaksi)... ääh nyt ajatukset sekasin, en varmasti tarkota tät mitä selitän nyt, ei tarvitse ihmetellä =D
mutta ne meistä, keille tää merkitsee ja keitä tää auttaa : edessä on hyvä, viikko, kevyt viikko. kaikki yhessä vaa'alle sunnuntaina, ja laitetaan ylös mitä tuli. täst viikost tulee paras, ja maanantaiaamu on hyvä ajankohta päättää siitä!
söin kuivattuja hedelmiä vähäsen ja appelsiinimehua ja lääkkeet ja vettä.
tytöt, pojat, kaikki - menen nyt, alotan päivän, alotan taistelun - yritän uskoa itseeni.
ja todennäkösesti illalla palaan taas tänne aivan romuna, paskana jälleen.