Ensimmäinen lämmin tiistai tätä vuonna, näytin itselleni ja muille että pystyn tekemään sen minkä lupaan.
Paasto jatkuu, ei ole edes nälkä. Näin tänään poikaystävää ensimmäistä kertaa perjantain jälkeen ja hänen kommentti minut nähdessään pelasti päivän ja antoi voimaa : vähänkö sä oot laihtunu! Mitä ihmettä?
=) odottakaa vaan, oon vielä läski verrattuna siihen mitä tulen olemaan. Kävelen teitä vastaan luurankona, en tiedä näettekö minut kauniina mutta tiedän itse kuinka upea olen.
Se on tärkeintä, tää on mun elämä ja mun keho. Saan tehdä itsestäni kauniin, vaikka se maksaisi kaiken muun.
Lupaan sen nyt, musta tulee kaunis, paino on jo pudonnut. Huomenna vähän salaattia, ehkä omena ja siivu leipää ( 75 kcal )
Ja joudun katsomaan kun itkette... ei se ole reilua. Te ette vie tätä multa. En halua kuulostaa ilkeältä, mutta pystytkö itse samaan?
Teen itsestäni henkäyksenkevyen, kauniin ja lasisen.
Olenko typerä?
Anastacia - sick and tired... olo ei ole nyt paras mutta tärkeintä on se että mulla on sisua, voimaa ja tahtoa.
Mä teen itsestäni just sellasen kun haluan olla.
Vaikka se aiheuttaakin mulle paljon tuskaa enkä tiedä onko tässä yhtään mitään järkeä.
Apua.