tarvitsen Sinua, vaikken enää kai rakastakaan. me ollaan yhdessä taas, joo - molemmat tietää varsin hyvin miksi ja mitä tulee tapahtumaan.
eikun, kylläpäs rakastan.
tarvitsen halausta, toisen kehon lämpöä ja elämää. verisuonien tykytystä ja pehmeää ihoa poskea vasten.
tarvitsen sinua, johdattaja. veisitkö minut, surkean ja epäonnistuneen luukasan tuonne muualle?
missä sinä olet, sitä vain mietin.
ehkä se olen minä itse, ihan vain helpoimmillaan niin.
tarvitsen uskallusta heittää vaaka ikkunaaruudun läpi kostealle nurmikolle, tarvitsen voimaa kuristaa tämä hulluus itsestäni, oppia taistelemaan se kokonaan pois!
mutta hm, ehkä näin on mukavempi.
minähän olen jo katsos laihempi. paljonkin.
niin se vain putoaa koko ajan. itsekurin kanssa ei ole ongelmaa. Minä En Katsokaas Enää Syö.

no mutta, höpöhöpö näitä mun unilääkkeen alaisia juttuja taas.
nukkukaa, yksin tai yhdessä, mutta älkää nähkö mitään sellaista unta joka saisi toivomaan että olisi hereillä.

vitun minä.